Hyvä Jaana Hallamaa, esiinnyitte 13.9.2016 YLE FEM -kanavan Spotlight-ohjelmassa, joka käsitteli poikien sukuelinten silpomista eli ympärileikkausta. Rinnastitte ohjelmassa aikuisten henkilöiden ottamat tatuoinnit ja lävistykset lapselle tehtävään rituaaliseen silpomiseen. Esititte silpomisen oikeutuksena sen, että näin lapsi liitetään vanhempiensa yhteisöön.
Vaikka työskentelette etiikan parissa, jätitte täysin huomiotta tärkeimmän eettisen seikan, joka erottaa rinnastamanne tapaukset toisistaan. Aikuinen henkilö, joka päättää ottaa tatuoinnin tai lävistyksen, tekee päätöksensä vapaaehtoisesti osana itse valitsemaansa elämäntapaa tai yhteisöä. Sen sijaan lapsi, jonka kehosta leikataan osa pois, ei tee päätöstä itse eikä vapaaehtoisesti. Lapsi on kyvytön antamaan suostumustaan tai puolustautumaan leikkausta vastaan ja hän joutuu kantamaan sen seurauksia koko elämänsä ajan.
Hyvä Jaana Hallamaa, toimitte Sosiaali- ja terveysalan eettisen neuvottelukunnan (ETENE) puheenjohtajana. ETENE on ottanut kantaa intersukupuolisten lasten suojelemiseksi lääketieteellisesti tarpeettomalta, kosmeettiselta sukuelinkirurgialta. Lisäksi ETENE on sitoutunut lääketiedettä ja bioetiikkaa koskevaan ihmisoikeussopimukseen (Oviedo-sopimus), jossa kielletään terveen kudoksen poistaminen potilaalta ilman tämän antamaa suostumusta, mikäli siitä ei ole välitöntä hyötyä.
Rinnastaessanne lapsen sukuelinten silpomisen eettisesti ongelmattomiin tekoihin laiminlyötte velvollisuutenne ETENE:n puheenjohtajana ja sivuutatte sekä terveys- ja sosiaalialan että lääkärin etiikan. Esittäessänne yhteisöön liittämisen oikeutuksena silpomiselle, vaarannatte lukuisien lasten terveyden ja kehollisen koskemattomuuden. Lisäksi kiellätte lapsilta oikeuden päättää itse omasta suhteestaan vanhempiensa yhteisöön, kun he ovat siihen riittävän kypsiä.
Hyvä Jaana Hallamaa, miten katsotte voivanne toimia ETENE:n puheenjohtajana hyväksyen samalla lapsiin kohdistetun rituaalisen silpomisen?
Ehdotitte Spotlight-ohjelmassa lisää keskustelua aiheesta. Keskustelu on kuitenkin jo pitkälti käyty, ja sen pitkittämisestä seuraa vain lisää vahinkoa lapsille. Suomessa esimerkiksi lääkärijärjestöt, seksuaaliterveysjärjestöt ja lapsiasiavaltuutettu ovat ottaneet tavoitteekseen lasten sukuelinten silpomisen lopettamisen. Keinoksi on esitetty 18-vuoden ikärajaa kaikille sukuelinten leikkauksille, joille ei ole välitöntä terveysperustetta.
Hyvä Jaana Hallamaa, esiinnytte etiikan asiantuntijana. Mitä sanotte pojille ja miehille, jotka ovat menettäneet peniksensä tai muuten vammautuneet silpomisen seurauksena? Mitä sanotte miehelle, joka ei halua olla vanhempiensa yhteisön jäsen, vaikka hänet liitettiin siihen lapsena väkivallalla, jonka merkkejä hän kantaa yhä kehossaan? Mitä sanotte miehelle, joka vihaa vanhempiaan ja lääkäreitä hänelle tehdyn silpomisen takia?
Terveisin,
Tommi Paalanen
Valtiotieteen tohtori, seksuaalietiikan asiantuntija
Toiminnanjohtaja, Sexpo-säätiö
J.Tuomas Harviainen
Teologian maisteri, filosofian tohtori
Hallituksen puheenjohtaja, Sexpo-säätiö
Tiina Vilponen
Teologian maisteri, seksuaaliterapeutti, seksologian kouluttaja (NACS)
Puheenjohtaja, Genital Autonomy Finland
Lisätietoja
Tommi Paalanen
tommi.paalanen@sexpo.fi, 050-4692937