Elina Nurminen kirjoittaa Väestöliiton blogissa sinkusta, joka hylkää lapsiperheellisen ystävänsä. Sinkun valinnat esitetään katkeruuden ja ulkopuolisuuden tunteen seurauksena. Nurminen kuvailee sinkun mielenmaisemaa ahdistuksen ja ristiriitojen täyttämäksi, koska hänen mukaansa sinkku kuitenkin haluaisi perinteiseen perheen ja lapsia.
Vaikka tekstin voi lukea yhden sinkun tilanteena, sen ilmaisutapa yleistää katkeruuden osaksi kaikkien sinkkujen elämää. Samalla teksti olettaa kaikkien lapsiperheellisten haluavan elää jonkinlaista kiiltokuvamaista perheidylliä kliseineen ja kulisseineen. Teksti luo itse vastakkainasettelun, jonka se sitten heijastaa sinkun mielenmaisemaan. Todellisuus on onneksi paljon monimuotoisempi.
Vaikka maailmassa on myös katkeria sinkkuja ja kavereiden kaikkoamista kummastelevia perheitä, valtaosa ihmisistä elää erilaisten ihmissuhteiden verkostossa, jossa kaiken arvoa ei mitata lasten hankkimisella. On paljon ihmissuhteita, joissa ei ole lapsia joko oman valinnan tai olosuhteiden vuoksi, ja harva lapsiperheellinenkään arvottaa elämää pelkästään lasten perusteella. Sinkkuuskaan ei ole kaikille pelkkä välivaihe, josta pinnistellään pois. Itseellinen elämäntapa on monille hyvä ja sopiva.
Nurminen kirjoittaa ystävien hylkäämisestä, mutta unohtaa, että usein ihmiset kasvavat erilleen ilman sen suurempaa katkeruutta. Ystävien elämänvalinnat voivat tuntua vierailta itselle, jolloin etäisyyden ottaminen tuntuu luonnolliselta ratkaisulta. Elämänpolkujen erkanemista ei pidä arvottaa, eikä yksilön valinnoista pidä tehdä tarpeettomasti ongelmia. Ja vaikka omat elämän valinnat aiheuttaisivatkin joskus epäilyksiä, ei sekään tarkoita, että ne olisivat vääriä tai katkeruuden sävyttämiä. Kukapa meistä ei olisi joskus kyseenalaistanut omia valintojaan?
Nurmisen blogitekstillä on varmasti ollut hyvä tarkoitus. Se pyrkii nostamaan esiin tilanteita, joissa ihminen voi ajautua ahdistukseen vertaillessaan itseä muihin. Teksti kuitenkin päätyy - ehkä tahattomasti - rakentamaan itsestään moraliteetin, jossa sinkun valinnat näyttävät kaikin puolin vääriltä ja typeriltä, kun taas onni asustaa lapsiperheen elämässä.
Yhden elämäntavan nostaminen toisten yläpuolelle on satuttavaa. Vielä satuttavampaa se on silloin, kun sen tekee ihmissuhdeasiantuntija. Elämäntapojen paremmuusjärjestykseen laittamisen sijaan ihmissuhteiden asiantuntijoiden tulisi ymmärtää niiden olevan yhtä rikasta ja moninaista kirjoa kuin elämä itsekin.
Jokaisella on vapaus järjestää elämänsä ja ihmissuhteensa haluamallaan tavalla. Elämänvalinnat eivät kuitenkaan aina ole helppoja. Siksi on erittäin tärkeää, että me, jotka työksemme autamme ihmisiä suhdesolmuissa, elämänvalinnoissa ja rakkauden rypyissä, olisimme avarakatseisia ja näkisimme arvoa ja kauneutta erilaisissa tavoissa elää.
Tommi Paalanen
Filosofi, seksuaalieetikko
Sexpo-säätiön toiminnanjohtaja
tommi.paalanen@sexpo.fi
050 4692 937