Perjantaina 8. syyskuuta 2017, klo 12.00, Seminaarinmäki, Seminarium, S 212 (Vanha juhlasali)
KM Tiina Lämsän varhaiskasvatustieteen väitöskirjan ”Näkyvä lapsuus. Lapsuuskuva havainnointipäiväkirjassa ja television mainoskuvissa” tarkastustilaisuus. Vastaväittäjänä professori Liisa Karlsson (Itä-Suomen yliopisto) ja kustoksena professori Anna Rönkä (Jyväskylän yliopisto).
Nostalginen ihanne luonnollisesta ”metsänlaidan lapsuudesta” elää edelleen vahvana. Lapsi nähdään myös sijoituksena tulevaisuuteen tai perheen aseman ilmentäjänä, selviää Tiina Lämsän varhaiskasvatustieteen väitöstutkimuksesta, jossa selvitettiin lapsuuskuvaa televisiomainoksissa sekä lasten arjessa kotona ja päiväkodissa.
Lapsuuskuva kertoo siitä, kuinka ymmärrämme lapsuuden. Sitä luodaan jatkuvasti monissa eri yhteyksissä, esimerkiksi päivittäisessä elämässä ja mediassa. Samalla luodaan ajatusta lapsen hyvinvoinnista ja hyvästä lapsuudesta.
– Lapsuuskuvaa tarkastelemalla saadaan tietoa lapsiin liitetyistä käsityksistä, arvoista ja odotuksista. Naiskuva-käsitettä on käytetty vastaavassa merkityksessä kuvaamaan naisten yhteiskunnallista asemaa ja erilaisia vallankäytön ulottuvuuksia, Lämsä kertoo.
Tutkimuksen mukaan lapsuutta luonnehditaan yhteiskunnassamme erilaisilla, toisilleen vastakkaisilla mielikuvilla, kuten esimerkiksi kurittomuudella ja viattomuudella, riippuvuudella ja toimijuudella sekä tulevaisuudentoivolla ja nostalgialla.
– On tärkeää tiedostaa, millaista kuvaa lapsuudesta omassa toiminnassa ja yhteiskunnassa tuotetaan ja millaisia arvoja ja odotuksia lapsuuskuvaan liittyy. Tämä on tärkeää siksi, että lapsuutta koskeva tieto ja lasten toiminnan mahdollisuudet ovat sidoksissa siihen lapsuuskuvaan, jota esimerkiksi päiväkodeissa, poliittisessa päätöksenteossa ja perheissä ilmennetään. Myös lapset itse luovat lapsuuskuvaa, Lämsä muistuttaa.
Lapsuuskuva vaikuttaa lapsille suunniteltuihin palveluihin, tiloihin ja materiaaleihin
Mainostajat pyrkivät hyödyntämään perhekäsitysten ja emotionaalisesti latautuneiden ihanteiden sidosta. Mainoksissa esiintyvien lasten avulla luodaan vaikutelma esimerkiksi perheen kiinteydestä.
– Valinnat siitä, millaisia kuvia, iskulauseita ja mainostarinoita lapsista käytetään, kertovat yrityksen tai julkisen toimijan arvomaailmasta ja siitä, kuinka lapsuus ja perhe ymmärretään.
Lapsuuskuvaa hyödynnetään eri yhteyksissä eri tavalla sen mukaan, mitä koetaan arvostetuksi, tutuksi tai kiinnostavaksi. Lapsuuskuva on esimerkiksi pohjana siihen, miten varhaiskasvatusta johdetaan, mitä palveluita tarjotaan ja miten lasten kanssa toimitaan.
– Voidaan sanoa, että lapsuuskuva vaikuttaa osaltaan jopa päiväkotien alueelliseen sijoittumiseen., Lämsä toteaa.
Lasten hyvinvointiin eri ympäristöissä, esimerkiksi pitkälti aikuisten maailmana nähdyssä kaupunkiympäristössä, tulisikin Lämsän mukaan panostaa. Tämä laajentaisi lasten toimintatilaa ja ajattelua lapsuudesta.
– On tarpeellista punnita, millaisen tiedon varassa päätöksiä tehdään ja mistä muodostuu 2020-luvun lapsuus.
Havainnointipäiväkirja apuna myös arjessa
Tutkimuksessa käytettiin apuna päiväkirjaa, johon lasten vanhemmat ja päiväkodin henkilökunta täyttivät havaintojaan lapsista. Lapset puolestaan täyttivät päiväkirjaa piirtäen kuvia arjestaan.
– Lasten päivittäisen elämän systemaattiseen havainnointiin käytettävä päiväkirja motivoi aikuisia kiinnittämään huomiota lapsiin ja arjen vuorovaikutustilanteisiin lasten kanssa. Päiväkirjalla onkin useita sovellusmahdollisuuksia myös pedagogisena toiminnanohjauksen välineenä, Lämsä visioi.
Lisätietoja
Tiina Lämsä, tiina.al.lamsa@jyu.fi, +35840 805 3129
Viestintäharjoittelija Anni Laine, tiedotus@jyu.fi, +35840 805 4483
Tiina Lämsä (o.s. Nieminen) kirjoitti ylioppilaaksi Cygnaeus-lukiosta Jyväskylässä vuonna 1997. Hän valmistui lastentarhanopettajaksi Jyväskylän yliopistosta vuonna 2003 ja kasvatustieteen maisteriksi vuonna 2005. Lämsä on toiminut eri tutkimushankkeissa vuodesta 2006 lähtien. Hän on toiminut neljän vuoden ajan myös perustamansa taide- ja kulttuurikasvatusta tarjoavan Taiku-päiväkodit Oy:n yrittäjänä ja toimitusjohtajana. Hän toimii Touhula Varhaiskasvatus Oy:n projektiasiantuntijana ja projektitutkijana Päivittäisyys transitioissa, lapset moninaisissa perhemuodoissa (DALFA) -hankkeessa.
Suurin osa Lämsän väitöstutkimuksesta pohjautuu Suomen Akatemian rahoittaman PALETTI -tutkimusprojektin aineistoon. Lämsän tutkimusta ovat rahoittaneet Perhetutkimuksen tohtoriohjelma, Jyväskylän yliopiston kasvatustieteiden laitos, Alli Paasikiven säätiö, Suomalainen Konkordia-liitto sekä Haukkalan säätiö.
Teos on julkaistu sarjassa Jyväskylä studies in education, psychology and social research 588, 135p., Jyväskylä 2017, ISSN 0075-4625, ISBN 978-951-39-7142-7 (nid.), ISBN 978-951-39-7143-4 (PDF). Teos on saatavilla osoitteessa: http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-39-7143-4