Väitös
la 28.10.2017 klo 12.00, Jyväskylän yliopisto, Seminaarinmäki, Musica M103
FM Johanna Hasun musiikkikasvatuksen väitöskirjan ”Kun siihen pystyy kuitenkin, ei oo mitään järkee olla tekemättä. Oppimisen vaikeudet pianonsoiton opiskelussa - oppilaiden kokemuksia ja opetuksen keinoja” tarkastustilaisuus. Vastaväittäjänä FT, puheterapeutti Paula Salmi (Niilo Mäki Instituutti) ja kustoksena professori Jukka Louhivuori (Jyväskylän yliopisto). Väitös on suomenkielinen.
Pianonsoitonopettajan vuorovaikutus- ja opetustaidot sekä halu ymmärtää oppilasta tämän elämäntilanteessa ovat ratkaisevampia soitonoppimiselle kuin tieto mahdollisesta oppimisvaikeudesta. Tämä on yksi Johanna Hasun soitonoppimisen ja oppimisvaikeuksien suhdetta käsittelevän väitöskirjan päätuloksista.
Koska soitonopettaja ei usein tiedä oppilaan oppimisvaikeudesta, on jokaista opetettava yksilöllisesti.
- Saattaa olla, että oppimisen vaikeudet havaitaan vasta lukiossa, vaikka oppilaalla on ollut tämä ominaisuus koko soitonopiskeluajan. Tästä syystä soitonopettajan on alkeisvaiheesta lähtien opetettava mahdollisimman monikanavaisesti ja monipuolisesti oppilaan motivaatiosta huolehtien, Hasu sanoo.
Hasu vertasi oppimista mittaavien testien tuloksia oppilaiden soitonoppimisen tapoihin. Haastatteluilla hän selvitti, miten erilaiset opetusmenetelmät toimivat oppilaiden näkökulmasta. Testituloksilla oli yhteyksiä soittamisen helppouteen tai vaikeuteen, mutta Hasun mukaan oppilaan vahva motivaatio ja opettajan opetuksen tavat ovat olennaisempia edistymiselle kuin mahdolliset oppimisvaikeudet.
- Tutkimuksessa mukana olleilla oppilailla ei kenelläkään ollut vakavia oppimisvaikeuksia, mutta lievätkin vaikeudet voivat näkyä soitonopiskelussa edistymisen hitautena ja vaivalloisuutena, Hasu selvittää.
Avainasemassa motivaatio ja soitonopettaja
Hasun mukaan pianonsoittoa opiskelemaan hakeutuvilla lapsilla ja nuorilla on sisäinen motivaatio soittamiseen. Tämän ylläpitämiseksi tarvitaan usein ulkoista motivointia, ja oppilaan harjoittelumotivaatioon vaikuttavat niin soitettavat sävellykset kuin tunnelma soittotunnilla.
- Opettajalla on oltava opetustaidon ja erilaisten opetuksen keinojen lisäksi vahvat vuorovaikutustaidot ja kyky motivoida oppilaita sekä tekemällä oppimisesta helppoa että etsimällä sopivaa ohjelmistoa soitettavaksi, Hasu sanoo.
Kahdenkeskinen opetustilanne auttaa oppilasta
Mestari–oppipoika-perinteeseen perustuva soitonopetus on edelleen paras tapa opettaa pianonsoittoa. Yksilöllisessä soitonopetustilanteessa opettaja voi antaa oppilaalle aikaa ja ohjausta juuri oppilaan tarpeiden mukaan. Opettajan ei kuitenkaan tule olla kaikkitietävä mestari, vaan oppilasta ymmärtävä ja häntä soitonoppimisessa auttava aikuinen. Opettaja on vastuussa soittotunnin vuorovaikutuksesta. Turvallisessa ilmapiirissä oppilaalla on lupa myös kertoa, jos motivaatio on katomassa tai jos soitettavat teokset eivät kiinnosta.
Arvokkaat perinteet tarvitsevat rinnalleen uutta tutkimustietoa
Suomalainen musiikkioppilaitosjärjestelmä on ainutlaatuinen ja maailmalla arvostettu, mutta moni oppilas myös lopettaa opintonsa kesken ja kokee epäonnistumista. Hasun mukaan pianonsoiton opetuksen perinteet ovat arvokkaita, mutta uutta tutkimustietoa tarvitaan nimenomaan soitonoppimisen alueelta. Hasu aikoo jatkaa tutkimuksensa tuloksena syntyneiden opetuksen keinojen jalostamista oppimateriaaliksi soitonopettajien käyttöön.
Lisätietoja:
Johanna Hasu, 040 548 3608, johannahasu1@gmail.com,
Viestintäharjoittelija Sinikka Kauhanen, 040 8054483, sinikka.m.kauhanen@jyu.fi
Johanna Hasu kirjoitti ylioppilaaksi Kouvolan iltalukiosta vuonna 1992. Hän valmistui musiikkioppilaitoksen opettajaksi Keski-Suomen konservatoriosta vuonna 1996 pääaineenaan pianonsoitto, ja suoritti samaan oppilaitokseen myös musiikkioppilaitoksen opettajan jatkotutkinnon 1999. Hasu on valmistunut musiikkipedagogiksi Jyväskylän ammattikorkeakoulusta vuonna 2007 ja filosofian maisteriksi Jyväskylän yliopistosta vuonna 2012 pääaineenaan musiikkikasvatus. Hasu on toiminut kanttorin viransijaisena Iitin seurakunnassa ja pianonsoiton opettajana Mikkelin ja Lahden musiikkiopistoissa. Hän on toiminut pianonsoiton lehtorina Pohjois-Kymen musiikkiopistossa, jossa työskentelee tällä hetkellä apulaisrehtorina. Hasu on esiintynyt pääasiassa kamarimuusikkona ja lied-pianistina, soittanut cembaloa Iitin musiikkijuhlilla sekä opettanut juhlien musiikkikurssilla. Hasu on toiminut myös musiikkikriitikkona ja kolumnistina ja häneltä ilmestyy keväällä runokirja Reuna-kustantamon kustantamana.
Teos on julkaistu sarjassa Jyväskylä Studies in Humanities numerona 330, 258 s., Jyväskylä 2017, ISSN: 1459-4323; 330 (nid.)
ISSN: 1459-4331; 330 (PDF) ISBN: 978-951-39-7186-1 (nid.), ISBN: 978-951-39-7187-8 (PDF) . Kirjaa myyvät yliopistokauppa Soppi puh. 040 805 3825 tai myynti@library.jyu.fi ja yliopiston verkkokauppa. Linkki väitöskirjan pdf-versioon: http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-39-7187-8
Kuvat: kuva 1 (pianon kanssa) ottanut Päivi Stenvall, kuva 2 (pystykuva) kuvaamo Foto Monza