Työn tuunaaminen lisää hyvinvointia, psykologista pääomaa ja työhön sitoutumista. Näin totesi Jari Hakanen kumppaneineen uunituoreessa tutkimuksessa The Consequences of Job Crafting: a Three-Wave Study. On helppo arvata, mitä työn tuunaamisesta näin ollen seuraa. Tutkimustenkin mukaan pelkkä sitoutuminen työhön lisää työskentelyn tehoa, asiakkaiden sitoutumista, innovatiivisuutta, tuottavuutta ja lisäksi vielä parempaa terveyttä. Nämä kaikki näkyvät organisaation tuloksessa viivan alla.
Minun työpaikallani ilmapiirimittauksen mukaan koettu hyöty kehityskeskustelusta oli huipussaan juuri sinä vuonna, kun jokaisen tuli ennen kehityskeskustelua miettiä työtään tuunaamisen näkökulmasta. Siihen ei tarvittu muuta kuin yksi toimiva digitaalinen työkalu. Näin alaiset olivat hyvin valmistautuneita ja osasivat kommunikoida kehittymistarpeistaan ja toiveistaan esimiehelle selkeämmin. Helppoa, eikö vain?
Mikä sitten estää kaikkia olemasta oman työnsä tuunareita? Omiin kokemuksiini perustuen syitä voi löytyä sekä yksilön korvien välistä että organisaation johtamiskulttuurista. Tässä yksilöön pohjautuvia syitä:
- Liika kiire ja stressi, jotka kapeuttavat perspektiiviä
- Epäusko omiin mahdollisuuksiin ja kykyihin.
- Negatiivisuus, joka syö energiaa tulevaisuuteen suuntautumiselta (tämä negatiivisuus voi lymytä joko ihmisessä itsessään tai työpaikan ilmapiirissä)
- Aiemmat huonot kokemukset oma-aloitteisuudesta, jolloin aktiivisuutta on esimerkiksi vähätelty tai todettu, ettei se sovi työpaikalle.
- Oletus, että oma oikea kutsumus tai ura on ”tuolla jossain” ja tämän oikean suunnan voi ”joku” tietää ja kertoa itselle. Itse ei siis tarvitse tehdä mitään.
Ja tässä organisaatioon ja sen johtoon pohjautuvia syitä:
- Johdon epävarmuus siitä, mitä tapahtuu jos ihmiset ovat oma-aloitteisia.
- Pelko siitä, että kaikki oman työn tuunarit haluavat ne harvat johtoasemat organisaatiossa ja epämotivoituvat, jos eivät saa niitä.
- Ajatus, että jos urasta ja kehittymisestä puhutaan ääneen, ihmiset alkavat sen jälkeen haluta urakehitystä.
- Johdon kiire tai osaamattomuus: ei ymmärretä, miten hyvät tekijät saadaan sitoutettua organisaatioon.
Hyvä uutinen on, että näistä esteistä voidaan päästä yli. Joillakin yksilöillä työn tuunaaminen on luonnollinen tapa uusintaa työn haasteita ja löytää innostavia haasteita kerta toisensa jälkeen. Tulevaisuudessa työn tuunaamisen taidot nousevat yhä tärkeämmiksi ja niitä tulisi opetella tietoisesti jo nyt.
Entä miten minä tuunaan työtäni? Kerron teille salaisuuden, intohimoni on lueskella tieteellisiä artikkeleja ja ihastella korrelaatiotaulukoita ja faktorianalyysejä. Jos tutkimus liittyy työhöni, saatan kirjoittaa blogin aiheeseen liittyen.
Lähde: Vongt, Hakanen, Brauchli, Jenny & Bauer (2016): The Consequences of Job Crafting: a Three-Wave Study
Kirjoittaja on Päivi Montgomery. Päivi toimii MPS Career Oy:ssä Business Development Managerin ja konsultin tehtävissä.