Helsingistä vuosittain starttaava nykyvenäläisen elokuvan festivaali – Kino Lokakuu – kiertää ympäri Suomea ja pysähtyy Tampereelle huhtikuun lopulla. Ohjelmistoon kuuluu yhdeksän kiiltävän uutukaista elokuvaa, jotka käsittelevät niin vähemmistökansoja, kirjallisuutta, henkisiä teemoja ja rikosjännäreitä kuin myös Venäjän nykyistä tilaa analysoivia teoksia.
Kirjallisuus on festivaalin avausteema, kun Tšehovin veljekset (2014) esittelee maailmankuulua kirjailijaa ja tämän suhdetta veljiinsä yhden päivän ajan Melihovon huvilalla 1880-luvun puolivälissä. Historialliseen perspektiiviin asettuu myös seuraava esitys: kriitikoiden palkitsema Hyvä Hans (2015) ajoittuu Neuvostoliittoon ja 2. maailmansodan alkuun, jossa avataan saksalaisinsinööri Hansin tarinaa lasitehtaalla.
Kaksi seuraavaa elokuvaa ottavat käsittelyynsä vähemmistökansat: jakuutit ja tataarit. Djöhögei-Ayyi Hevosjumala (2015) on visuaalisesti rikas, mustavalkoinen taide-elokuva, jossa Siperian kansan uudet ja vanhat rituaalit joutuvat keskenään kosketuksiin. Sen sijaan lyhytelokuva Rudolf Nurejev (2014) kertoo maailmankuulun tanssijan lapsuudesta ja tämän matkasta kohti tanssimaailman tähtikattoa.
Helsingin Kino Lokakuun avajaiselokuva, Kauniin aikakauden loppu (2015), oli tupaten täyteen loppuun varattu. Elokuva on ohjaajalegenda Stanislav Govoruhinin (s. 1936) viimeisin teos, joka sijoittuu sosialistisen Tallinnan mustavalkoisiin kortteleihin. Omaelämänkerrallisen tarinan antisankari on räävitön journalisti ja sittemmin kirjailija Sergei Dovlatov (1941-1990), jonka lakonisen hauskat teokset ovat kokeneet viime vuosina renessanssin kääntäjä Pauli Tapion mainioina suomennoksina.
Venäjän henkinen nykytila ja siinä käytävä kamppailu on kahden seuraavan elokuvan teema. Perilliset (2015) on näistä aatteellisuuden mielenkiintoinen kurkistus naapurimaan kulttuurituotteiden konservatiiviseen puoleen, jossa itänaapuriamme käsitellään fiktiivisen keskusteluohjelman kautta. Sen sijaan Paratiisin lintukoto (2015) on nihilistisempi katsaus arvonsa kadottaneisiin ihmisiin, jotka eivät kulutuskulttuurin rikkaudesta huolimatta kykene tuntemaan onnea sisällään.
Toukokuun puolella ja festivaalin loppusuoralla saadaan nauttia pienestä hengähdyksestä ja Anna-nimisen puolalaisen nunnan tarinasta nimeltä Pelastus (2015), joka on venäläisen taide-elokuvamaailman kiinnostavimman ohjaajan, etelä-siperialaisen Ivan Vyrypaevin (s. 1974) uusin hengentuote. Viimeisenä, muttei suinkaan vähäisimpänä valkokankaalle heijastetaan ”yhdellä henkäyksellä katsottava” filosofinen rikosjännäri Tytär (2012), jonka avainsanoina toimivat periferia, koulumaailma ja sarjamurhaaja.
Elokuvat on tekstitetty englanniksi ja kunkin elokuvan alussa on lyhyt ohjaajan ja juonen esittely. Tapahtuman järjestää Suomi-Venäjä-Seura yhteistyössä Pirkanmaan elokuvakeskuksen kanssa. Elokuvat näytetään Arthouse Cinema Niagarassa, Kehräsaaressa.
Lisätietoja antaa
Tomi Leppänen
Suomi-Venäjä-Seuran Länsi-Suomen piiri
lansi-suomi@venajaseura.com
kinolokakuu.com
010 396 2800