Suomen Marsalkka Mannerheimin perinnesäätiön joka toinen vuosi jakama sotahistorian palkinto on myönnetty FT Touko Perkolle hänen kirjastaan Haastaja Saksasta – von der Goltz ja Mannerheim. Palkinnon suuruus on 6.000 euroa ja se myönnettiin nyt seitsemännen kerran.
Palkinnon perusteluissa valintatoimikunta toteaa, että Touko Perkon tutkimus ja tietokirja nostaa Suomen historiankirjoituksessa vain pienessä sivuroolissa aikaisemmin olleen kreivi Rüdiger von der Goltzin keskeiseen rooliin siinä prosessissa, jossa Suomen tuore itsenäisyys vakautettiin. Kirja valaisee erinomaisesti aikakauden sekä vapaussodan kilpailuasetelmaa Mannerheimin ja von der Goltzin välillä. Teos on historiallisesta luonteestaan huolimatta hyvin ajankohtainen, ja sen johtopäätöksiä voidaan hyvin hyödyntää 2010-luvun turvallisuuspoliittisissa tilanteissa. Kirja myös kuvaa sitä, kuinka Suomen poliittisen historian tapahtumat kansallisista korostuksistaan huolimatta ovat aina olleet sidoksissa hyvin kansainvälisiin tapahtumiin.
Tutkimuksessaan Perko murtaa myyttejä ja muun muassa muuttaa kirjallisuudessa yleisesti vallinneen käsityksen, jonka mukaan saksalaiset olivat vain Mannerheimille alistettuja apujoukkoja, kun valkoinen armeija kukisti punakapinan. Vapaussodassa vuonna 1918 valkoisilla oli kaksi kokenutta ylipäällikköä, vapaaherra Gustaf Mannerheim ja kreivi Rüdiger von der Goltz. Kenraalien perustehtävissä oli paljon samaa; kukistaa kapinaan nousseet punaiset ja estää bolševismin leviäminen Suomeen. Kenraalien keskinäinen suhde oli kuitenkin kilpailun sävyttämä. Kirjassa Perko selvittää ja perustelee kattavasti kahden aatelismiehen, Mannerheimin ja von der Goltzin, välistä jännitteistä suhdetta.
Touko Perkon mukaan Suomi ei olisi selvinnyt ilman Saksan apua. Vaikka on annettava kunnia vahvalle kansalliselle historiankirjoitukselle, on suomalainen sotahistoria aina luonnollisesti liitettävissä myös kansainvälisen politiikan tutkimukseen. Tämän sotilasavun ruumiillistumana itsenäistyvän Suomen avainhetkillä oli Rüdiger von der Goltz – ”saksalainen kenraali Suomessa”. Hän toimi vuonna 1918 kaikkiaan kahdeksan kuukauden ajan Suomessa huhtikuusta joulukuuhun. Hänen johtamansa Itämeren divisioona teki huhtikuun alussa maihinnousun Hankoon ja marssi viikossa Helsinkiin. Tutkimuksessaan Perko ei kuitenkaan katso minkään yksittäisen taistelun olleen yksinään sodan ”ratkaisutaistelu” vaan korostaa, että kokonaisuudessaan Saksan mukaantulo varmisti sodan lopputuloksen. Mannerheim olisi voinut saavuttaa voiton myös ilman saksalaisapua, mutta se olisi vaatinut paljon enemmän aikaa, ja varmuudella enemmän uhreja ja kärsimystä. Eikä lopputuloskaan välttämättä olisi ollut sama. Kirjassa Perko kuvaa myös ansiokkaasti von der Goltzin henkilökohtaisen vaikutuksen jatkumista 1920- ja 1930-lukujen Suomessa. Kreivi von der Goltz on eittämättä ollut merkittävä henkilö Suomen historiassa. Hänen johtamansa Itämeren divisioona ei ollut Mannerheimin apujoukko, vaan itsenäisesti, Mannerheimin kanssa yhteisin tavoittein, operoinut pelottava pienoisarmeija, jonka avulla säästyttiin sisällissodan pitkittymiseltä.
Touko Perko on lahjakas ja taitava kirjoittaja, joka tunnetaan Suomen ja sen kansainvälisten suhteiden historian pätevänä tutkijana. Touko Perkon kirjoitustyyli on sujuvaa ja lukijaystävällistä tieteellisyydestä tinkimättä. Perko osoittaa sen, kuinka perusteellinen aikaisemman Mannerheim –tutkimuksen osaaminen, uuden aineiston hyödyntäminen sekä tiedeyhteisöä laajemman lukijakunnan palveleminen on mahdollista, kun työ tehdään hyvin ja huolella. Kirjassa vuoden 1918 tapahtumat ja ratkaisut on asetettu ensimmäisen maailmansodan laajempaan viitekehykseen. Saksan, Venäjän ja muiden valtioiden tavoitteista Itämeren alueella ei tämän tutkimuksen jälkeen jää juurikaan epäselvyyksiä. Kyseessä on korkealaatuinen tieteellinen tutkimus. Kirjassa Perko korjaa onnistuneesti aiemman historiankirjoituksen tiettyjä yksipuolisuuksia – vakuuttavin perustein ja sortumatta anakronismiin. Erilaiset inhimilliset sattumukset ja tapahtumat sekä kuvitus elävöittävät mielenkiintoista tekstiä. Kirjan on kustantanut Docendo.
Touko Perko (s. 1941) on Suomen historian dosentti emeritus Turun yliopistossa ja journalistiikan dosentti emeritus Jyväskylän yliopistossa. Hän on toiminut molemmissa yliopistoissa myös professorina. Yliopistouran lisäksi hän on ollut Alkio-opiston rehtori sekä Keskipohjanmaan, Keskisuomalaisen ja Sotahistoriallisen Aikakauskirjan päätoimittaja. Vuodesta 2002 alkaen Perko on ollut vapaa tutkija, joka on vuosina 2003-2018 julkaissut kymmenen teosta, niistä tärkeimmät Valion satavuotishistoria, nobelisti A.I. Virtasen elämäkerta sekä "Haastaja Saksasta - von der Goltz ja Mannerheim 1918". Perko on vuosina 2002-2015 kirjoittanut myös 39 pienoiselämäkertaa Kansallisbiografiaan. Perkon väitöskirja "Aseveljen kuva - suhtautuminen Saksaan jatkosodan Suomessa" on vuodelta 1971.
Kunniamaininta Mikko Ylikankaalle Mainiosta pikku sodasta
Perinnesäätiö myönsi poikkeuksellisesti varsinaisen sotahistorian palkinnon lisäksi myös kunniamaininnan. Sen sai FT Mikko Ylikangas kirjastaan Mainio pikku sota – brittilentäjät Suomessa vuonna 1919. Valintatoimikunta toteaa, että Mainio pikku sota kertoo, miksi viisivuotisen maailmansodan loppuun uuvuttama Englanti pommitti Kronstadtia ja Petrogradin ympäristöä, vaikka maiden välillä ei ollut sotaa. Brittilentäjien operaatio oli vain pieni luku Englannin 1900-luvun historiassa, mutta sen merkitys Suomelle oli suurempi. Tapahtumat polttivat Stalinin ja neuvostojohdon mieleen perustellun epäilyksen siitä, että suurvallat voivat jatkossakin käyttää Suomea sillanpääasemana hyökätessään Neuvostoliittoon. Suomalaiselle lukijalle Ylikankaan teos osoittaa sen, että Suomi on aina kansainvälisen politiikan keskiössä, kun turvallisuuteen liittyvät kysymykset koskevat Itämerta tai pohjoista ulottuvuutta. Suomi ei elä omassa syrjäisessä tyhjiössään. Teos on mainiosti kirjoitettu ja kuvitettu. Kirjan keskeinen kuvaus keskittyy englantilaisten toimintaan, sotilaskulttuuriin ja elämään Koivistolla. Kirjoittaja kuljettaa taitavasti lukijaa toisessa maailmanhistoriallisessa kerroksessa antaen ymmärrystä keskiössä oleville tapahtumille. Tutkijan vahvuutena on objektiivisuus ja anakronismin kaikenlainen välttäminen. Kunniamainintaan liittyy 1000 euron tunnustuspalkinto. Kirjan on kustantanut Atena.
Päätöksen palkittavasta työstä teki säätiön hallitus erillisen valintatoimikunnan esityksestä. Valintatoimikuntaan kuuluvat säätiön hallituksen edustajina Pekka Kouri (valintatoimikunnan puheenjohtaja) ja Juha-Pekka Liikola sekä asiantuntijajäseninä FT, professori Aki-Mauri Huhtinen ja ST, dosentti Marko Palokangas.
Suomen Marsalkka Mannerheimin perinnesäätiön sotahistorian palkinnon sai vuonna 2006 FT Lasse Laaksonen, vuonna 2008 ST Pentti Airio, vuonna 2010 VTT Harri Korpisaari, vuonna 2014 FT Pasi Tuunainen ja vuonna 2016 ST Marko Palokangas. Vuonna 2012 palkinto myönnettiin elämäntyöpalkintona professori Ohto Manniselle.
Tällä kertaa palkittava teos valittiin vuosina 2016 – 2018 valmistuneista sotahistorian töistä. Seuraavan kerran sotahistorian palkinto jaetaan vuonna 2020.
