Ministeri Elisabeth Rehnin mukaan Suomeen mahtuu enemmän turvapaikanhakijoita kuin mitä nykyisin suunnitellaan.
”Monet sanovat, että täällä ei ole tilaa suuremmille pakolaismäärille. Se on julmaa puhetta. Suomella on kapasiteettia auttaa hädänalaisia ihmisiä. Turvapaikanhakijoiden joukossa on varmasti sellaisiakin, joille statusta ei kuulu ja heitä voi lähettää takaisin, mutta myös paljon aidosti turvapaikkaa tarvitsevia. Olen pahoillani, kun perheitä hajotetaan ja naisia ja lapsia lähetetään pois Suomesta”, Rehn sanoo.
Hän avasi Valtakunnallisen kriisi- ja traumakonferenssin perjantaina Finlandia-talossa. Kaksipäiväisessä konferenssissa esiintyy 58 suomalaista kriisi- ja trauma-alan työntekijää ja asiantuntijaa.
Rehn vertasi Suomen kokemia sotia maailman nykytilanteeseen, jossa huolta herättävät varsinkin Syyrian, Lähi-idän ja Afrikan sodat.
Rehn oli 9-vuotias pikkutyttö, kun jatkosota päättyi Suomessa. Euroopan kriisit ja ihmisoikeuksien loukkaukset tulivat hänelle tutuiksi erityisesti silloin, kun hän työskenteli Balkanin ihmisoikeusraportoijana 1995–97. Hän kävi ensimmäisten joukossa Bosnian sodasta raskaasti kärsineen Srebrenican joukkohaudoilla. Hän toimi YK:n pääsihteerin erityisavustajana Sarajevossa 1998–1999. Hän on toiminut myös Suomen Punaisen Ristin ja Suomen Unicef-yhdistyksen johtotehtävissä.
Rehnin mukaan sotaveteraanien fyysisiä vammoja osattiin Suomessa hoitaa sotien jälkeen kiitettävästi, mutta avun tarve psyykkisiin traumoihin ymmärrettiin vasta paljon myöhemmin.
”Sotaveteraanien vaimot kertovat, että miehet saattavat vieläkin huutaa unissaan. Traumat eivät häviä, ellei niitä hoida oikein”, Rehn sanoo.
Työskennellessään Bosniassa hän näki äitien, vaimojen ja tyttärien riipaisevan tuskan, jonka he kokivat Srebrenican joukkomurhan jälkeen. ”Heitä piinasi epätietoisuus siitä, elääkö rakas, onnistuiko hän pakenemaan vai mätäneekö hän joukkohaudassa.”
Afrikassa sodan julmuudesta kärsivät etenkin raiskatut naiset ja lapsisotilaat. Rehnin mukaan joukkoraiskattuja naisia on voitu auttaa ryhmäterapialla. Häpeäntunne vähenee, kun naiset kuulevat muista saman kohtalon kokeneista naisista.
Lapsisotilaiden tilanne on kammottava, koska he ovat samanaikaisesti väkivaltaisia murhaajia että 9-11-vuotiaina kidnapatuiksi joutuneita lapsia, jotka traumatisoituvat kohtalostaan.
”Ainoa ratkaisu näihin tragedioihin on saada sodat loppumaan. Sodassa ei ole mitään muuta kuin uhreja. Voittajia sodassa ei ole”, Rehn sanoo.
Kansainvälisessä ihmisoikeustyössään hän on laittanut myös itsensä alttiiksi kokemaan julmuuksia ja vääryyksiä.
”Minulta on kysytty, tarvitsenko tukea omaan selviytymiseeni. Minua on auttanut se, että olen saanut puhua Balkanilla olleiden työtovereideni kanssa. Puhe on hyvä lääke, mutta puhuja tarvitsee myös sellaisen kuuntelijan, joka ymmärtää, mistä on kyse.”
Rehn muistuttaa sotiemme jälkeisestä tilanteesta, kun 400 000 Karjalan ja Porkkalan evakkoa joutuivat jättämään kotinsa. He löysivät asunnot ja myös toimeentulon muualta Suomesta. Heille hankittiin maata ja annettiin tilaa, koska suomalaisten auttamista pidettiin itsestään selvänä asiana. Suomi oli silloin köyhä ja toipui sodasta, mutta selviytyi tehtävästään.
”Samalla lailla paljon vauraammalla Suomella on nytkin mahdollisuus osoittaa välittämistä antamalla apua tarvitseville turvapaikanhakijoille tilaisuus uuteen elämään. Heistä saadaan työvoimaa ja veronmaksajiakin."
Pakolaisvirrassa Rehniä surettaa ihmisoikeuksien tallaaminen. Sosiaalisessa mediassa ja muualla mediassa leviää kuvia sodan uhreiksi joutuneista lapsista, joilta on riistetty oikeus yksityisyyteen. Lapsista näytetään kuvia, jossa he tuijottavat lasittunein silmin ja verisinä kameraa.
”Heiltä viedään ihmisyys, kun heidän kuviaan käytetään näin. Ainoa hyvä puoli on se, jos kuvien avulla saadaan varoja esimerkiksi Unicefin tai Kirkon ulkomaanavun rahastoihin, joilla autetaan lapsia.”
Rehn on huolissaan siitä, miten kansainvälisiä ihmisoikeussopimuksia ja lastenoikeussopimuksia loukataan nykyisin. Ne on luotu suurella vaivalla, mutta nykyään voidaan pommittaa kouluja ja sairaaloita. ”Toisista välittäminen on vähentynyt. Suomessakin on nuoria ihmisiä kansanedustajia myöten, jotka pitävät kansainvälisiä sopimuksia esteinä esimerkiksi taloudellisille eduille”, Rehn sanoo.
Kriisi- ja traumakonferenssissa käsitellään perjantaina lähes kolmeakymmentä eri teemaa. Aiheina ovat muun muassa lapsuudessaan traumatisoituneen vanhemman vaikeudet ja ryhmähoidon mahdollisuudet (liite), työssään traumatisoituneiden poliisien post-traumaattiset työpajat (liite) ja ikääntyvien ihmisten traumat (liite).
Lisätiedot ja luennoitsijoiden haastattelupyynnöt:
Sirpa Pääkkönen
sirpa.paakkonen@traumaterpiakeskus.com
Puh. 044-7225906
www.traumaterapiakeskus.com
Konferenssin ohjelma:
https://asiakas.kotisivukone.com/files/ttkeskus.palvelee.fi/tiedostot/Koulutus/Lopullinen_ohjelma2.pdf